Raskaan työpäivän jälkeen minä ja Mr. Martin istumme ruokomatolla ja lajittelemme papuja. Martin puhuu historiattomuudesta. Hän asettelee sanojaan hetken ja toteaa: ”Slavery will come indirectly.”
Kylään saapuvat poliitikot voivat kuulemma silmääkään räpäyttämättä ottaa nimiinsä poliittisten vastustajien rakennuttamia teitä ja kouluja. Kirjoitetun historian puuttuessa kukaan ei voi todistaa väitettä vääräksi. Menneisyys elää ja kuolee kertojiensa mukana.
Historiattomuus näkyy myös henkilökohtaisemmalla tasolla. Pienviljelijät eivät ole tottuneet kirjanpitoon. He ostavat siemenet ja lannoitteet, mutta sadon valmistuessa kukaan ei enää ole varma tuotantokustannuksista. Ostajat tietävät tämän ja osaavat hyväksi käyttää tilannetta, niin että lopulta monet viljelijät myyvät satonsa tappiolla.
Muistinvarainen todellisuus rakentuu tulkinnoille ja harhaluulot ruokkivat itseään. Kirjoittamattomassa historiassa kaikki väitteet ovat samanarvoisia. On siis yhtä totta väittää sateiden muuttuneen viime vuosina epäsäännöllisiksi ja kameleontin vahingossa syöneen naisen alkaneen vaihtaa väriään. Maagisuus elää ymmärryksen varjopaikoissa.
Suuressa mittakaavassa historiattomuus on kulttuurista alisteisuutta. Historiattomat ovat tietämättömiä mistä ovat tulossa ja tämän takia muut määrittävät mihin he ovat matkalla. Jos länsimaat määrittävät kehityksen kulkusuunnan, länsimaat mittaavat myös sen, kuinka huonosti muut siinä onnistuvat. Epäonnistuminen tapahtuu aina ”onnistujan” ehdoilla.
Historiattomuus on ulkopuoleisuutta ajasta, ympäristöstä ja jatkuvuudesta. Ajatus saattaa tuntua käsittämättömältä, mutta lopulta se eroaa tietämättömyydestä vain siinä, että tietämättömyys on paljon yleisempää.
