Heraan vasyneena ennen kukon surkeaa ulinaa. Tanaan on toita. Tanaan tapaan Paallikon.
Kundalumwanshya kuuluu laheisen Chibalen Paallikon hallintoalueeseen eli chiefdomiin. Matkaa naapurikylaan on noin 30km ja tama on tarkoitus tehda polkupyoralla. En ole innoissani vaivalloisesta matkasta, jonka ainoa tarkoitus on kayda morjenstamassa miesta. Paatin kuitenkin kaantaa matkan voitoksi haastattelemalla Paallikkoa. Han kuitenkin tuntee alueensa ja sen asukkaat.
Lainaksi saamani polkupyora kuuluisi sulatusuuniin. Useimmat Sambialaiset polkupyorat ovat raskaasta ja huonolaatuisesta teraksesta niin ja nain kokoon kyhattyja viritelmia, joissa on runsaasti epakaytannollisia pikkuosia, jotka viottuvat helposti. Housunlahkeita suojaavaa osaa ei ole. Ohjaustanko on aseteltu niin etta sarven karki osuu akkipysahdyksissa polvilumpioon. Istuimen reunukset on koristeltu farkkuja repivilla nastoilla. Loysasti kiinnitetyt polkimet viettavat alaspain, niin etta liukkaat kenganpohjat luiskahtavat helposti pois paikoiltaan. Jarrut eivat luonollisestikaan toimi..
Selviydyttyani aloituspaikalle huomaan ettei saattajallani puheista huolimatta ole omaa pyoraa. Ukko rojahtaa tarakalle ja takarengas painuu sateen huuhtomaan kuohkeaan hiesuun. Emme paase liikkeelle. Talutamme eteenpain etsien vahan pitavampaa kohtaa tiesta. Kello lahestyy yhdeksaa. Valoa on jaljella tasan 9 tuntia emmeka ole paasseet edes liikkeelle. Epatoivo alkaa pyrkia pintaan, mutta muistutan itselleni etta kylalaisille tama on arkipaivaa. Useimmat kavelevat Chibaleen.
Matka sujuu lopulta uskomattoman hyvin. Ryhmyisesta metsatiesta, kurasta, hiekasta ja luistavista puunjuurista huolimatta paasemme perille kahdessa ja puolessa tunnissa. En osaa kuitenkaan rentoutua. Haluan hoitaa asiat nopeasti ja lahtea niin etta ehdimme takaisin varmasti ennen pimeantuloa. Menemme suoraan Paallikon talolle ja odotamme noyrina portilla kunnes yksi tyttarista saapuu hakemaan meita.
Kay ilmi etta Paallikko - kylan rikkain juoppo, jonka valtaistuimena toimii nukkavieru nojatuoli - on matkoilla! Arvovaltaisen raskassarjalainen vaimo suo meille 5 minuutin audienssin ja kuittaa kirjekuoressa tarjoamani 50 000 kwatchaa. Saamme tulla kuulemma uudelleen, sitten kun hanen ylhaisyytensa sattuu olemaan paikalla. Saattajan mukaan nain pitaa menetella, koska han saattaa joutua vaikeuksiin jos paallikko ei tapaa alueella kayvaa vierasta. Kyynelia nieleskellen mietin etta paasen kokemaan pyraretkemme ilon uudelleen, ehkapa jo seuraavana paivana! Paallikon ei tietenkaan sovi odottaa koska han on jehu ja hanella on mahtavan nojatuolin edessa mahtava sohvapoyta ja autotallimaisessa valtaistuinsalissa limsapullon pohjalla sementtiin painettuja koristeita!
Poistuttuamme saattajani on sita mielta etta minun on parempi polkea myos takaisin pain mennessamme koska hanella on kuulemma jalassa huonot kengat. Olen aarimmaisen samaa mielta, koska mies on vartissa imuroinut 2 litraa kiljua.
Voi Sami, jaita hattuun. Viela naurat koko kokemukselle. Itsellani samoja tuntemuksia kun sain yhden illan aikana tyontaa laina-autoa Maputon keskustassa, moottoritiella ja upottavassa hiekassa kotikadulla! :) nyt jo huvittaa koko reissu. -Etvotoverisi Jaana
VastaaPoistaMitähän tähän nyt sanois *yrittää pidätellä naurua* tsemppiä! Mikä ei tapa, se vahvistaa, varmaan myös jalkalihaksia :)
VastaaPoista