Serenje: Polkupyoraretki

Heraan vasyneena ennen kukon surkeaa ulinaa. Tanaan on toita. Tanaan tapaan Paallikon.

Kundalumwanshya kuuluu laheisen Chibalen Paallikon hallintoalueeseen eli chiefdomiin. Matkaa naapurikylaan on noin 30km ja tama on tarkoitus tehda polkupyoralla. En ole innoissani vaivalloisesta matkasta, jonka ainoa tarkoitus on kayda morjenstamassa miesta. Paatin kuitenkin kaantaa matkan voitoksi haastattelemalla Paallikkoa. Han kuitenkin tuntee alueensa ja sen asukkaat.

Lainaksi saamani polkupyora kuuluisi sulatusuuniin. Useimmat Sambialaiset polkupyorat ovat raskaasta ja huonolaatuisesta teraksesta niin ja nain kokoon kyhattyja viritelmia, joissa on runsaasti epakaytannollisia pikkuosia, jotka viottuvat helposti. Housunlahkeita suojaavaa osaa ei ole. Ohjaustanko on aseteltu niin etta sarven karki osuu akkipysahdyksissa polvilumpioon. Istuimen reunukset on koristeltu farkkuja repivilla nastoilla. Loysasti kiinnitetyt polkimet viettavat alaspain, niin etta liukkaat kenganpohjat luiskahtavat helposti pois paikoiltaan. Jarrut eivat luonollisestikaan toimi..

Selviydyttyani aloituspaikalle huomaan ettei saattajallani puheista huolimatta ole omaa pyoraa. Ukko rojahtaa tarakalle ja takarengas painuu sateen huuhtomaan kuohkeaan hiesuun. Emme paase liikkeelle. Talutamme eteenpain etsien vahan pitavampaa kohtaa tiesta. Kello lahestyy yhdeksaa. Valoa on jaljella tasan 9 tuntia emmeka ole paasseet edes liikkeelle. Epatoivo alkaa pyrkia pintaan, mutta muistutan itselleni etta kylalaisille tama on arkipaivaa. Useimmat kavelevat Chibaleen.

Matka sujuu lopulta uskomattoman hyvin. Ryhmyisesta metsatiesta, kurasta, hiekasta ja luistavista puunjuurista huolimatta paasemme perille kahdessa ja puolessa tunnissa. En osaa kuitenkaan rentoutua. Haluan hoitaa asiat nopeasti ja lahtea niin etta ehdimme takaisin varmasti ennen pimeantuloa. Menemme suoraan Paallikon talolle ja odotamme noyrina portilla kunnes yksi tyttarista saapuu hakemaan meita.

Kay ilmi etta Paallikko - kylan rikkain juoppo, jonka valtaistuimena toimii nukkavieru nojatuoli - on matkoilla! Arvovaltaisen raskassarjalainen vaimo suo meille 5 minuutin audienssin ja kuittaa kirjekuoressa tarjoamani 50 000 kwatchaa. Saamme tulla kuulemma uudelleen, sitten kun hanen ylhaisyytensa sattuu olemaan paikalla. Saattajan mukaan nain pitaa menetella, koska han saattaa joutua vaikeuksiin jos paallikko ei tapaa alueella kayvaa vierasta. Kyynelia nieleskellen mietin etta paasen kokemaan pyraretkemme ilon uudelleen, ehkapa jo seuraavana paivana! Paallikon ei tietenkaan sovi odottaa koska han on jehu ja hanella on mahtavan nojatuolin edessa mahtava sohvapoyta ja autotallimaisessa valtaistuinsalissa limsapullon pohjalla sementtiin painettuja koristeita!

Poistuttuamme saattajani on sita mielta etta minun on parempi polkea myos takaisin pain mennessamme koska hanella on kuulemma jalassa huonot kengat. Olen aarimmaisen samaa mielta, koska mies on vartissa imuroinut 2 litraa kiljua.

Serenje: The Great Expedition

Tutkimusmatkaaja samoilee metsaisilla vuorilla etsien "bakachete" apinoita. Ovat kuulemma tehneet pahojaan laaksossa. Lintuhamahakit kuuluvat nyrkillatapettaviin. Oppaalla on mukana kirves "for protection..."

Tutkimusmatkaaja pelkaa torakoita enemman kuin malariaa kantavaa hyttysta, mutta ei valita kummastakaan niiden kuhistessa oisin jossakin moskiittoverkon tuolla puolen.

Tutkimusmatkaaja esittaytyy" Bweno mulishani. Ishina ivandi ni Sami. Natemwa pakukumona.". Han juo tarjottaessa "viinia", joka koostuu jokivedesta, hiivasta ja sokerista.

Tutkimusmatkaaja syo kassavaa suoraan mullasta ja jyrsii sokeriruokoa kuin gorilla. Aamulla han syon kurpitsaa, paivalla kurpitsan lehtia ja illalla kurpitsan siemenia. Joka puussa kasvaa ennennakemattomia hedelmia joiden nimet soljuvat ohi korvien, kuin aivastusmainen okra ulos nyrkista.

Tutkimusmatkaaja istuu iltaisin ulkona katsellen etaisyyksissa valahtelevaa aanetonta ukkosta, pilvien lomasta pilkottavien miljardien tahtien alla.

Serenje: GMO

Sambia ottaa ensimmaisia askelia kohti geenimuuntelua. En ota kantaa sen terveellisyyteen tai turvallisuuteen, mutta kerron miten GMO:n kaytto ilmenee koyhdyttavana rakenteena.

Monivuotiset lajikkeet karkaavat helposti viljelmilta. Tasta syysta kasvit raataloidaan yksivuotisiksi. Viljelijat tulevat riippuvaisiksi ostetuista siemenista, mika alistaa heidat kaupallisten siemenentuottajien mielivallalle.

Pitkalla aikavalilla helposti kasvava vilja myos heikentaa viljelijoiden taitoja. Tama syventaa riippuvuutta ja pakottaa turvautumaan geenimuunneltuihin siemeniin ruokaturvan yllapitamiseksi.

Ylivoimaisen nopeasti kasvava vilja vaaristaa myos lopputuotteen markkina-arvoa. Jos GMO saa edes pienen aseman markkinoilla, pian kaikkien viljelijoiden on kaytettava sita, koska yhdesta sadosta saatava voitto ei enaa riita talouden tarpeisiin.

Viimekadessa on siis kyse markkinoiden ja tuottajien eturistiriidasta, jota peitellaan huonosti vetoamalla ruokaturvaan. "Niin monet nakevat nalkaa Afrikassa.."

Pelastakaa meidat liikemiesten hyvalta tahdolta.

Serenje: Kukkula

Kiipesin vuorelle saadakseni yhteyden ulkomaailmaan ja huomatakseni ettei ole mitaan sanottavaa.

Respect

Sambia hirttyy noyryyteen ja taalla ihminen ikaantyy kuin viini.

Yksi suurimmista Sambian kehityksen esteista on kunnioitus. Vanhemmat ja korkeammassa arvossa olevat sanelevat ymparoivan yhteison toimintaa ja kritiikki, olkoonkin kuinka rakentavaa tahansa, pitaa esittaa epasuorasti, jos ollenkaan. Respect is Everything.

Kunnioituksella on varmasti pitka ja monipolvinen historia. Tahan vaikuttaa heimoperinteet, briteilta omaksuttu luokkatietoisuus ja  kristillisen noyryyden pitka varjo, mutta arkipaivassa sita yllapitaa nahdakseni yksi yllattava tekia. Sambiasta puuttuu itsevarma, itsekas ja huonosti kayttaytyva nuoriso.

Lusakassa ei nay graffiteja, top-10 singlelistalla soi gospel, liimaa imppaavat katulapset kerjaavat unohtamatta etuliitetta "sir" ja suosituin radio-DJ saarnaa valispiikeissaan kuin pastori. Nuorison kayttaytyessa aikuismaisesti - hankkiessa tyopaikan, perheen ja lapsikatraan - kukaan ei kyseenalaista auktoriteetteja, eika haistata paskaa kenellekaan, edes silloin kun pitaisi.

Nuorilla ei ole aikaa tai varaa nuoruuteen. Elinajan odote on taalla noin 50 vuotta, keskipalkka muutama sata euroja kuukaudessa ja tassa ajassa, nailla rahoilla pitaisi ehtia kasvattaa 5-15 lasta - vanhuuden varalta. Vastuu tukahduttaa kapinan.

Eilen vietetty kansainvalinen naistenpaiva on Sambiassa kansallinen vapaapaiva. Miehia kannustettiin talloin tekemaan vaimonsa tyot, edes kerran vuodessa. Ensi maanantai - kansainvalinen nuorten paiva - on myos vapaa ja taman toivoisin vietettavan spraymaali kadessa, keskisormi suunnattuna kohti auktoriteetteja, edes kerran vuodessa.

Norsunluukauppias

Freddie tarjosi 60 karaattia hiomattomia timantteja. Vastasin etten halua liata käsiäni. Hän tarjosi kunnon hinnan; kymmenkertaiset voitot. Sanoin etten osaa laskea niin pitkälle. Freddie kaivoi taskuaan ja näytti pikkusormenkynnen kokoisen näytekappaleen. Sanoin tarvitsevani aurinkolasit.

Freddie ei ymmärrä miksi en halua rikastua, mutta en minäkään ymmärrä miksi joku haluaa kaivaa timantin ylös maasta ja piilottaa sen kassakaappiin.