Työpaikkani on surrealismin tuolla puolen, aavekaupungissa haavekaupungin sisällä.
Agricultural Showgrounds sijaitsee lähellä Lusakan keskustaa, hyvällä paikalla ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaupunginosa on puistomainen ja jopa kodikas alue muuten väljästi rakennetussa kaupungissa. Kaikki on kuitenkin pelkkää kulissia – kirjaimellisesti.
Showgrounds on nimensä mukaisesti rakennettu maatalousnäyttelyalueeksi, jotka järjestetään vuosittain elokuussa. Loput ajasta, 358 päivää vuodessa, alue on tyhjillään. Katujen varsilla on pankkeja, baareja, kauppoja, ravintoloita ja kouluja, mutta lukittujen ovien takana ei ole mitään.
Elän nukkekorttelistossa, jossa 7-Elevenissä on logo ja liukuovet, mutta ei edes hyllyjä jotka voisivat ammottaa tyhjyyttään. Poliisilaitoksen karikatyyri uinuu miehittämättömän maatalousministeriön vieressä. Näitä vastapäätä nököttää vaja nimeltään Sambian yliopiston luonnontieteellinen tiedekunta. Jokaisessa talossa lukee näyttelyn motto: ”Shaping Tomorrow's World”.
Rakennuksia on kymmeniä, jollei satoja. Vain pieni osa näistä vuokrataan näyttelyn ulkopuoliseksi ajaksi. Kaikki on pelkkää suurellista julkisivua. Alue on kiistatta dadaistinen veistos, mutta en tiedä kuvaako se enemmän sub-urbaania elämänmuotoa, vai kannattavuuslaskijoiden suhteellisuudentajuttomuutta.
Tässä ympäristössä kadulla kävelevä riikinkukko kuuluu asiaan. Haluaisin kutsua sen sisälle kupilliselle postmodernia, absurdismi-keksien kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti