Yritän tehdä selkoa epäselvästä. Voin olla väärässä, mutta ilmeisesti kuningas on jalkapallo ja sen kruunu on Africa Cup of Nations.
Matkalla töihin näen lentokentälle vievällä valtatiellä satojen ihmisten joukkion joka vetää perässään kilometrien autosaattuetta. Tien varsille on kokoontunut tuhansia juhlijoita. Takarivistä ei näe enää mitään, joten ylikulkusillat, pysäköintihallit ja talojen katot täyttyvät ihmisistä.
Varsinaisella juhla-alueella sadat poliisit, vartijat ja sotilaat kuuntelevat vakavina viime hetken komentoja. Ilmassa on hermostunutta odotusta. Semifinaalin jälkeisissä juhlinnoissa kuoli seitsemän ihmistä... Sotilaat latailevat kivääreitä. Ratsupoliisit ohjailevat hevosiaan kiihtyvässä ihmisvirrassa.
Kaupat ovat kiinni. Presidentti ei ole julistanut kansallista vapaapäivää, mutta vain harvat ilmestyvät töihin. Kukaan ei ole nukkunut edellisenä yönä. Oma toimistomme on sen sijaan täynnä. Lähinnä koska se sijaitsee sadan metrin päässä kentältä jossa juhlat on määrä pitää.
Odotellessaan yksi juhlijoista kertoo tätinsä aamullisista hautajaisista, jonka ruumissaattoa värittivät Sambian liput ja jonka seremonia jouduttiin hoitamaan nopeasti, koska juhlaväellä – pappi mukaan lukien – oli kiire näkemään kotiin saapuva joukkue.
Lusakan yllä kajahtelevat autojen äänimerkit, jotka sekoittuvat vuvuzelojen läpitunkevaan surinaan ja ilotulitteiden epäsäännölliseen rasahteluun. Musiikki on kaikkialla. Kaduilla on helpompi tanssia kuin kävellä.
Viimein lentokone kaartaa Lusakan yli puiden latvoja hipoen. Suihkumoottorien ääni peittyy väkijoukon huutoon. Miljoonakaupunki on tänään katsomo, festivaalialue, perhe ja seurakunta. Maailman keskipiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti