Oloni alkaa muuttua levolliseksi. Asun tyokaverini luona. Talossa asuu lisakseni vain han, hanen vaimonsa, veljensa ja kymmenkuinen poikansa.
Alkushokki on kai vaismaton kehitysmaahan tultaessa. Pienet yksityiskohdat konkretisoivat koyhyytta ja mika pahinta, eriarvoisuutta. Muurit talojen ymparilla rakennetaan aina kahdesta syysta..
Sopeutuminen on kuitenkin nopeaa. Elama on elamaa kaikkialla, vain rytmi ja nuotit muuttuvat. Nyt juon liian paljon roibosta liiallisen kahviannokseni sijaan.
Vietamme sunnuntai-iltaa katsomalla sateliitin kautta africa cupia. Sambia pelaa, joten koko kansa on keraantynyt TV:n aareen. Minulle tama ei ole ensimmainen kerta kun naen jalkapalloa, mutta tama on ensimainen kerta kun en kaanna kanavaa.
Naapurien vuvuzelat torahtelevat ystavallisesti. Heinasirkat sirittavat afrikkalaisen yon pimeydessa. Kymmenkuinen istuu lattialla ja nayttaisi haluavan oppia kavelemaan. Niin minakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti